Maastoratsastusta

maanantaina, tammikuuta 09, 2012

Ystäväni oli varannut meille viime vuoden puolella ajan parin tunnin maastoratsastukseen Islanninhevosilla pieneen paikkaan nimeltä Torppi (lähellä Pukkilaa, Porvoon ja Mäntsälän välissä näin tarkennuksena. Nettisivujen mukaan Torppi kuuluu Pukkilaan). Lauantai aamuna lädettiin neljän naisen voimin ajelemaan kohti päämäärää ja perillä meitä odottikin kaksi naista lisää. Eli meitä oli kuuden hengen porukka ainakin lähdössä ratsastamaan Torpin Islanninhevostallilla. Mua vähän jänskätti. Ei sillä ettenkö osaisi ratsastaa, mutta aina uusi paikka ja uudet kujeet aiheuttaa pieniä perhosia vatsassa. Onneksi kaikki muut porukasta olivat vanhoja asiakkaita ja osasivat kertoa mulle hevosista pikkuisen. Halusin kuitenkin "ensikertalaisena" kiltin ja rauhallisen hepan. Onneksi ystäväni osasi suositella ja sopiva yksilö löytyikin.



Talilla oli kiva tunnelma ja siellä hääräili kaksi ohjaajaa pollejen kimpussa. Jokainen satuloitiin ja suitsittiin valmiiksi ja ohjaajat oli todella kivan oloisia. Hevosten ollessa valmiita, oli aika esittelyiden. Ohjaajat kertoivat paikasta ja kyseessä onkin perheyritys sekä kertoivat itsestään. Sen jälkeen olikin ratsastajien vuoro kertoa itsestään, (lopun kaiken paikalle siis tuli kolme muuta naista lisää, eli yhteensä meitä oli yhdeksän) millainen ratsastaja on ja kuinka kokenut. Lopuksi esiteltiin hevoset ja sen perusteella ratsastaja itse sai valita oman mieluisan. Mullahan oli jo ennen esittelyä tiedossa, millä hepalla haluaisin ratsastaa ja sainkin Gunnarin. Valinta oli loistava. Rauhallinen, luotettava ja vauhtiakin löytyi kun pyysi. Eli täydellinen. Ohjaaja kertoikin, jos tätä hevosta voisi kloonata niin niitä tulisi heti muutama lisää, sillä niin hyvä hevonen se on. Tähän on kyllä yhdyttävä, tuollaisen yksilön voisin hankkia itsellenikin.

kuvat: kaapattu tallin nettisivuilta!

Matkalla ohjeistettiin ennen jokaisen nopeamman askellajin tullessa kuinka toimia, eli turvallisuus oli hyvin hoidettu. Kaksi ohjaajaa, toinen veti letkaa ja toinen seikkaili keulan ja perän väliä. Ihanassa maastossa pyörittiin ja onneksi oli edellisenä yönä satanut vähän lunta, ettei meidän tarvinnut ratsastaa jäisellä maalla. Pari tuntia rentouttavassa maastossa kivalla porukalla oli tosi ihanaa. Välillä mentiin kovaa ja sainkin kokeilla kuinka kovaa Gunnarilla pääsi. Tätä suosittelen jokaiselle, vaikkei olisi paljoa ratsastanutkaan niin kannattaa käydä kokeilemassa. Maastoja löytyy myös aloittelijoillekkin. Tuonne aion viedä miehenikin ratsastamaan, kunhan ilmat vähän lämpiävät. Ja näitten heppojen selässä ei tule korkean paikan kammoa, sillä suloisen "pieniä" ovat :) Ihan ehdottomasti suosittelen ajamaan pikkaisen pidemmänkin matkan takaa, ei ollut paikka pettymys!

Loput huonolaatuiset kuvat on sitten otettu puhelimella, kun eihän tuonne voinut ottaa kameraa mukaan.

ennen lähtöä

matkalla

ja reissun päätyttyä.

Kuvissa komeilee reipas ratsuni Gunnar :) ja keskimmäisessä kuvassa edelläni mennyt parivaljakko.

Eli kevättä odotellessa, että pääsee uudestaan ratsastelemaan tuonne ja vien mieheni tosiaan tuonne myös. Ja tosiaan, tämä ei ole pyydetty mainostus vaan ihan omasta hyvästä kokemuksesta haluan hehkuttaa paikkaa.





p.s. Mua väsyttää ja rankasti. Heräsin yöllä puoli kolmen aikaan, kun Tare alkoi oksentamaan. Raukka tärisi pedissään ja eikun viltti pesuun ja koira ulos. Vatsa oli ihan kauhean löysällä, minkäköhän pöpön lie saanut ulkoa kun kaikkea pitää aina nuoleskella. Pikkanen lenkki tohon aikaan karisti unta aika lahjakkaasti ja vihdoin sänkyyn könyttyäni takaisin, alkoi mies hurisemaan ihanasti vieressä. Normaalisti mua ei haittaa ollenkaan, mut nyt häiritsi kaikki äänet. Eikun peitto ja tyyny kainaloon ja sohvalle. Eikös mua häirinnyt jo ilpukin (siis ilmalämpöpumppu). Uni oli siis tiessään. Kaikenlaista kerkesi miettiä ja eniten suuttua itselleen kun ei osannut jatkaa unia. Onneksi jossain vaiheessa uni oli kuitenkin tullut, mutten saanut sitä riittävästi. Tärkeintä kuitenkin, et koira tulee kuntoon. Kyllähän meillä aina välillä kärsitään löysästä vatsasta.. Mut öh tää väsy.    -.-

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Mä en oo koskaan ollut mikään kauhean hevosrakas ihminen, enkä muista oonko koskaan ratsastanutkaan! Jos, niin joskus ihan pienenä jollain pienellä hepalla. Nyt anoppi on kuitenkin innostunut ratsastuksesta ja kertonut niin kivoja juttuja ja sitä miten hyvän mielen hevostelusta on saanut, että tekisi kyllä mieli mennä testaamaan. Teidän reissu kuulosti tosi kivalta! :)

    VastaaPoista
  2. Viivi: Mä oon taasen ollut heppatyttö ihan pienestä asti. Mut suosittelen käydä kokeilemassa. Toiset innostuu ja sydän jää sille tielle, mut toisia varten hevostelu ei ole. Mun mielestä se on ihanaa, terapeuttista ja mukavaa liikuntaa. Kannattaa kokeilla :)

    VastaaPoista
  3. Olis kiva joskus kokeilla ratsastusta! Mä vaan vähän pelkään heppoja... :D

    VastaaPoista
  4. Jannika: Kannattaa kokeilla :) Mä kyllä ymmärrän tuon pelon. Mäkin olen joskus pelännyt, mutta voittanut pelkoni ihanien ja kilttien heppojen avulla :)

    VastaaPoista
  5. Oh, voi kun pääsisi pitkästä aikaa pollen selkään! Ai että. Edelliseltä kerralta on jo vuosia ja muistan kuinka pelkäsin selässä, enkä uskaltanut edes laukata. Hassua sinänsä, kun ajattelee lapsuutta, jolloin lemppareitani olivat esteet ja hurjapäänä nappasin aina tallin villeimmät hepot. =D Ei se ole kuitenkaan ihan kuin pyörällä ajo, taito ruostuu..

    VastaaPoista
  6. RagDoll: Ai säkin olet harrastanut heppoja? :) Ratsastaminen on sinänsä jännä juttu, että siinä tulee huonommaksi entä pyörällä ajossa. Tasapaino saattaa huonontua ja ei osaakaan enää tehdä asioita niinkuin ennen. Suosittelen ehdottomasti käydä kokeilemassa pitkästä aikaa, jos se vaikka tuntuukin omalta jutulta :) Tuo issikkapaikka oli todella mahtava ja helppo aloittaa vaikka sieltä kokeilu :)

    VastaaPoista